|
Post by Henkilökunta on Jul 19, 2023 18:46:13 GMT
Bellicose Lord
trak-r. tummanruunikonkirjava, 166cm Hoitaja: Judy
|
|
Judy
Uusi tyyppi
Posts: 17
|
Post by Judy on Sept 20, 2023 15:42:10 GMT
Keskiviikko 20.9.2023
-Tervetuloa vaan tänne meille., Jippu toivotti sydämellisesti esiteltyään paikat minulle. Nyökkäsin tälle hymyillen. -Benji on sitten aika vaikee niinkun tiiätkin, että oo varovasti sen kanssa., Nainen sano vielä hieman huolestuneena. -Joo enköhän mä pärjää., Totesin huolettomasti ja jätin Jipun taukohuoneeseen. Heti saavuttuani tallille Jippu oli ottanut minut matkaansa ja esitellyt paikan läpikotaisin. Samalla tämä kertoi tiluksista ja hevosista. Nyt tiesin tarkalleen missä Benjin kamat sijaitsivat ja tietysti missä itse hevonen asusteli.
Nappasin ruunan vihreän riimunnarun ja lähdin hakemaan sitä tarhasta. Olin päättänyt aloittaa hoitamisen rauhassa ja tältä erää riittäisi, että hakisin Benjin tarhasta ja harjasisin sen läpi. -Heippa poika!, huikkasin ruunalle tarhan perälle. Se katseli sieltä epäilevästi pää ylhäällä. Varovasti avasin portin ja pujahdin sisään tarhaan. Pitkän aikaa seisoimme ja katselimme toisiamme. -Aiotsä vaan kattella stä vai?, Jippu kysyi virnistäen kun tuli hakemaan hevosia sisälle päin. En vastannut mitään vaan säilytin katsekontaktin Benjin kanssa. Jippu hävisikin pian takasin talliin. Benji laski päätänsä ja pärskähti. Varovaisesti sivu suunnasta lähdin lähestymään ruunaa. Olin juuri saamassa ruunaa kiinni, kun se yhtäkkiä lähti pää ylhäällä pukitellen tarhan toiseen päätyyn. Huokasin, ei auttanut kuin aloittaa alusta.
Noin 20 minuuttia myöhemmin tanssahteleva ruuna oli vihdoinkin kiinni narussa. Se hyppi ja tepasteli hermostuneena kun talutin sen ulos portista. Matka talliin tuntui äärettömän pitkältä. Benji ei meinannut rauhoittua ja sähläsi vaan narussa. Pari kertaa se kiskaisi narusta ja meinasi lähteä raville, kun taas pari kertaa se yritti hypätä pystyynkin. Joka kerta kun se hyppäsi pystyyn, yritti lähteä käsistä tai ei kuunnellut pysäytin sen. Sen jälkeen seisomme kunnes se malttoi odottaa paikallaan edes sekunnin sadasosan. Kehuin sitä aina kun se toimi edes hetken oikein. Taluttamista ainakin pitäisi meidän harjoitella. -No saithan sä sen kiinni., Jippu huudahti kun viimein saavuimme talliin. -Aikamoinen homma se oli kyllä., Vastasin päästämättä silmiäni irti ruunasta. Talutin sen karsinaansa ja kehun sitä vielä vuolaasti.
Kello läheni jo yhdeksää kun sain Benjn karsinaansa, johon se jäi syömään iltaruokia. Aika ei ollut riittänyt muuhun. Kaikki aikani meni lähinnä opiskeluun, jolloin tallille pääsykin oli venähtänyt myöhäseksi. Täytyisi saada raivattua nyt heppailullekkin vähän aikaa. Minulla oli ollut pieni tauko hevostelusta ja ratsastuksessa, kun muutin omilleni ja kaikki panostus oli mennyt kouluun. Nelijalkaisia kavereita oli tullut kyllä ikävä ja nyt olin jälleen tallilla. Onnekseni talli oli aivan asuntoni lähellä ja pääsin kätevästi pyörällä 10 minuutissa paikalle. -Heippa Benji! Nähdään sitten ens kerralla. Harjotellaan sillon sitä miten käyttäydytään talutuksessa höppänä., Heipatin ruunalle, jota ei kiinnostanut pätkääkään höpinäni. Kyllä me vielä tutustustusimme paremmin ja tulemme yllättämään vielä jokaisen, lupasin itselleni kun lähdin.
|
|
Judy
Uusi tyyppi
Posts: 17
|
Post by Judy on Oct 6, 2023 19:30:24 GMT
Lauantai 7.10.2023
Tuijotin läppärin näyttöä ahdistuksissani. Koko keittiön pöytä oli täynnä koulukirjoja ja vihkoja. Oikeastaan koko peni yksiöni oli vain räjähdys. Istuin vain selkä kyyryssä pöydän yllä. Ajatukset risteilivät päässäni aivan sekaisin. Lopulta nousin ylös ja kipitin eteiseen. Nappasin takin kaapista ja sammutin valot. Hain pyörän ulkovarastosta ja lähdin polkemaan suoraan kohti tallia. Se oli ainoa paikka, jossa saisin selvitettyä ajatukseni. Onnekseni tallille ei tosiaan ajanut kuin noin 10 minuuttia.
Tuntui helpottavalta kävellä tallin käytävällä pitkin. Tipautin reppuni taukohuoneeseen ja etsin Jipun käsiini. -Moooi! Oisko mahollista että mää menisin maneesiin ja päästäisin Benjin sinne vapaaks? Aattelin että voitaisi harjotella sen kanssa kiinni ottoa ja talutusta., Kysyin Jipulta toiveikkaasti. -Joo kyllä se varmaan onnistuu. Mää meen kentälle ratsastamaan vielä pari heppaa., Nainen totesi. -Okei jes mahtavaa., Sanoin iloisesti ja kiiruhdin hakemaan Benjin kamoja. Vein sen harjapakin käytävälle ja nappasin sen riimunarun matkaani.
Viimeisimmistä haku kerroista oppineena minulla oli mukanani karkkipaperi ja porkkanan palasia. Kävelin Benjin tarhalle ja avasin porttia sen verran että pääsin livahtamaan sisään. Ruunan pää kapsahti ylös heti kun astuin tarhaan. Se vilkuili minua epäilevästi. Rapisuttelin karkkipaperia taskussani pitäen katsekontaktin koko ajan ruunaan. Näin miten se taisteli itseään vastaan, että tullakko vaiko eikö. -Tule tule., Lepertelin Benjille ja rapistelin karkkipaperia. Korvat horossa se otti varovaisesti pari haparoivaa askelta. Kaivoi taskustani porkkanan palasen ja ojensin sitä kädelläni ruunaa kohti. Sieraimet suurina se kurotti päätänsä kättäni kohti. Lopulta se astui toisella jalallansa eteenpäin sen verran, että se kurottui nappaamaan porkkanan kädestäni. -Hienoo! Tuuppa ottamaan toinen., Houkuttelin ja tarjosin sille toista. Tällä kertaa en kurottanut porkkanaa sitä kohti vaan sen piti tulla luokseni hakemaan se. Pian ruuna rohkaistukin ja tuli hakemaan sen luotani niin, että sain napattua sen kiinni.
Sitten se taistelu vasta alkoikin. Benji yritti parhaansa mukaan päästä irti narusta ja hyppi pystyyn minkä kerkesi. Minä taas jouduin pitämään narusta tiukasti kiinni, jottei ruuna karkaisi jolloin siihen kohdistui paljon painetta. Eli olimme tässä tilanteessa jumissa. Sain sen vietyä talliin. -Nonniin ihan rauhassa sitten., Puhelin sille kun aloin harjata sitä pitkillä vedoilla. Se steppaili ja kenkkuili ketjuissa miten sattuu koko harjauksen ajan. Huokaisin ja katsoin ruunaa. Mitä oikein keksisin sen kanssa. Välillä mielessäni olin ajatellut, että olin haukannut liian ison palan. Mutta halusin uskoa, että juuri minä pääsisin Benjin sydämeen ja saisin sen talttumaan. Se voi tosin ottaa aikansa. Päätin laittaa sille vielä bootsitkin, kun eihän sitä tiennyt miten se alkaisi riehumaan. -Me mennään nyt., Huikkasin Jipulle kun talutin korskuvan ja hyppivän Benjin tämän ohi.
-Odota nyt vähäsen niin päästän., Komensin steppailevaa ruunaa. Se pysähtyi noin sekunnin sadasosaksi ja palkitsin sen heti porkkanan palasella. Päästin sen riimunnarusta ja Benji lähti kuin tykin suusta. Se kiitolaukkasi häntä soihtuna maneesin toiseen päähän pukitellen villisti. Katselin vain sen menoa keskeltä maneesia sanomatta mitään. Miten olinkaan ajatellut saada sen kiinni, ajattelin hieman hermostuneena kun Benji kiihdytti ohitseni täyttä vauhtia. Useamman minuutin se laukattuaan ruuna hidasti vihdoista viimein. -No mites me nyt jatketaan., kysyin katsellen sitä. Ruuna vain pärskähti ja lähti kävelemään toiseen päätyyn. Selvästi aina kun sitä talutettiin siihen kohdistui paljo painetta, jonka takia se rimpuili minkä kerkesi niin, että paine vain kasvoi. Laskin sen narun maahan ja tipautin sen päälle porkkanan palasen. Sen jälkeen istahdin parin metrin päähän odottamaan. Benjin oli pakko tulla luokseni ja katsoa narua mikäli se haluaisi ottaa porkkanan. Ruuna katseli pitkään porkkanaa epäilevästi. Istuin kauan odottaen vain, että kirjava uskaltaisi tulla luokseni.
Pian se haparoivin askelin käveli narun luo ja nappasi porkkanan suuhunsa. -Hienooo., Kehuin sitä. Kaivoin taskustani toisen porkkanan ja ojensin sitä Benjiä kohti. Se haisteli kättäni ja nappasi porkkanan. -Tosi upea poika. Ihan super., Puhelin sille. Yllätyksekseni ruuna ei lähtenyt heti käpälämäkeen vaan hetken aikaa tutkiskeli narua ja katseli minua. Aloin nousta istumasta ja silloi Benji lähti kiitolaukkaa takaisin maneesin päätyyn. Tiputin porkkanan palasen maahan ja ruuna tuli heti nyhertämään sitä. Sillä aikaa sain kiinnitettyä sen riimuun narunpätkän. -Nonnin kokeillaas sitten., Sanoin ja nappasin narunpätkästä kiinni. Ruuna kapsahti takajaloilleen ja päästin heti irti narusta. Se otti spurtin ja sen jälkeen pysähtyi katsoen hieman hämmentyneenä minua. -Höpsö., Nauroin sen pöllimystyneelle ilmeelle. Otin uudestaan. Heti kun se yritti lähteä pakoon tai nousta pystyyn. Päästin narusta irti, joten siihen ei kohdistunut yhtään painetta.
Noin puolitoista tuntia touhusimme maneesissa harjoitellen taluttamista. Tarvitsisimme vielä paljon harjoitusta. Vein sen käytävälle ja otin siltä bootsit pois. Hoidin sen karsinassa niin, että se sai syödä samalla joten hoito sujui aika jouhevasti. -Oot kyllä niin hieno heppa., Jutustelin sille kun harjasin pölysualla irtohiukkaset sen karvalta. Suljin sen karsinan oven ja vein harjat ja muut tavarat paikoilleen. -Heippa sitten söpöliini., sujautin heipat ruunalle. Täytyisi ostaa vaikka jonkinmoinen liina, joka olisi hyvä talutuksen harjoittelemiseen. Juoksutuskin voisi olla hyvästä, ajattelin. Päätin suunnata heti huomenaamulla hööksiin ostamaan liinan, jotta pääsisin jatkamaan harjoituksia. Polkaisin pyörän vauhtiin ja kevein mielin lähdin tallilta.
(Innostuin vähän kirjottamaan ja tekstiä vaan tuli ja tuli enkä oikein osannu lopettaa. Toivottavasti ei nyt oo ihan pitkästyttävää luettavaa.)// Höpshöps! Mukavaa luettavaa eikä lainkaan pitkästyttävää. -Jippu -
|
|
Judy
Uusi tyyppi
Posts: 17
|
Post by Judy on Nov 10, 2023 19:21:24 GMT
Edistystä? Perjantai 10.11.2023
Perjantai vihdoinkin. Poljin tallia kohden hymy huulilla. Ilma oli viileä ja lämpötila oli aamulla nopeasti vilkaistuani nollassa. Upouusi vihreä liina, jonka olin Benjille käynyt ostamassa makasi reppuni pohjalla odottaen uutta omistajaansa. Kurvasin koppuraisella tallipihalle. Kesä oli tosissaan kääntynyt syksyyn ja talvi teki jo tuloaan. Korjasin huiviani tiukemmalle kun astelin jo tutuksi tulleeseen talliin. Heitin reppuni taukohuoneeseen ennen kuin kiirehdin jo uusi vihreä liina kädessäni ja palkkio herkut taskussa hakemaan ruunaa. Siellä tarhan nurkassa vihreä loimi päällä se seisoi. -Heippa kamu. Täähän onkin sulle siten tuttua puuhaa jo eiköstä?, Puhelin ruunalle kun pujahdin sisään tarhaan. Se katseli minua hetken korvat tiukasti luimussa. Pyörittelin porkkananpalaa kädelläni ja sivusilmällä huomasin miten Benji taisteli nyt itseään vastaan. Lopulta se saapui ja tyytyväisenä popsi porkkanan. -Katsoppas tätä. Se on nyt sun ikioma., Höpöttelin kirjavalle kun vaivihkaa pujotin liinan kiinni sen riimuun. Sen pää kapsahti ylös ja hetken se vilkuili minua epäilevästi. -Mennääs sitten., Jatkoin jo reippaasti ja avasin portin meille. Benji tanssahteli ulos tarhasta korvat päässä pyörien. Saatuani portin takanamme kiinni pysähdyin. Halusin nähdä miten ruuna siihen reagoisi. Yllätys olikin melkoinen. Se pysähtyi katsahti minuun ja laski päänsä maahan etsien jotai syötävää. -Hieno hieno hieno poika!, Kehuin sitä ymmälläni ja palkitsin sen porkkanan palasella. Nykäisin aivan kevyesti liinasta ja lähdin kävelemään kohti tallia. Benji hypähteli vierelläni kuten yleensä. Pidin kuitenkin liinan löysänä. Hetken tanssahdeltuaan Benjikin rauhoittui ja käveli hämmästyksekseni vieressäni. Pääsimme talliin pian ja vapautin ruunan sen karsinaan. Se syöksähti suoraan heinäkasan kimppuun. Jätin liinan sen karsinalle ja hain Benjin harjat, suitset ja bootsit. Katsahdin Benjiä karsinassa. Jippu oli pikku hiljaa jo alkanut kysellä ratsastamisesta, mutta en olisi vielä valmis siihen. Vilkaisin karsinassa olevaa ruunaa, ei ei olisi välttämättä sekään.
Talutin Benjin lumiselle kentälle ja annoin liinan valua sormieni välistä. Olin ajatellut kerrata hieman taluttamista ja juoksuttaa vähäsen. Lähdin kävelemään liina aivan löysänä. Benji hypähti ihme loikan ja kiihdytti ohitseni. Annoin liinan valua löysäksi ja kuten arvasin Benji pysähtyi kun sen odottamaa painetta ei tullut. -Hienooo., kehuin sitä välittömästi. Kävelin sen vierelle ja liina löysänä lähdin kävelemään. Benji käveli pää ylhäällä parin metrin päässä minusta. Noin pari metriä se käveli oikein hienosti mitään tohuilematta ja palkitsin sen porkkanalla. Olin aika yllättynyt miten nopeasti se oli oppinut, mutta toisaalta sehän oli vain positiivinen asia. Jatkoimme ruunan kanssa vielä noin 10 min. Joka pysähdys, joka liikkeellelähtö, joka ikinen metri oli eteenpäin ja tuotti koko ajan parempaa tulosta. -Mooi onko ok, jos tuun tänne kun Jippu on kai maneesissa?, Yhtäkkiä kentälle ilmestynyt mustatukkainen tyttö kysyi. -Ömm joo on., Vastasin ja kävelytin Benjin toiseen päähän kenttää. -Mä juoksutan sitä täällä hetken, niin pystytkö oleen siellä päädyssä ainakin hetkisen?, kysäisin silmät koko ajan Benjissä. -Joo mä oon muuten Vilja., Tämä vastasi kiristäessään vyötä. -Judy., Nyökkäsin nopeasti. Kiinnitin liinan sen suitsiin niin miten se nyt juoksuttaessa kiinnitetään ja ohjasin sen ympyrälle. Pidin liinan löysänä ja katseen Benjissä. Se käveli aluksi aivan rentona… Ehkä hieman liiankin rentona siihen mitä olin tottunut. -Ravi,. Sanoin napakasti ja maiskautin hieman. Aivan kuin oletinkin se otti laukkahypyn ja pukitti useamman kerran. Vilja katseli touhujamme Väiskin selästä. -Sooo ihan rauhassa vaan., Puhelin sille ja annoin yhä löysempää liinaa sille. Benji rauhoittui ja pyysin sen uudestaan raviin. Tällä kertaa se hypähti vain pienen hypyn ennen kuin siirtyi lennokkaaseen raviin. Aiva kuin hypnotisoituna se ravasi hienosti häntä nätillä kaarella välillä hieman pärskähdellen. Pari kierrosta ravattuaan pysäytin sen ja palkitsin sen. Annoin Benjin ravata vielä toiseen suuntaan ennen kuin lopetimme. Taluttelin sitä vielä hetken tallipihassa antaen Viljan ratsastaa rauhassa. -Sä oot kyllä niin taitava, etköstä?, Puhelin sille kun se käveli vieressäni rauhallisesti. Se ei vielä kertaakaan minun hoitaessa sitä ollut näin rauhaisesti.
Purin Benjin varusteet ja harjasin sen huolellisesti läpi. Heitin sisäloimen sen selkään ja jätin tyytyväisesti heinää mutustelevan kirjavan karsinaansa. Ulkona oli jo aivan pimeää, vaikka kello tuli vasta kuusi. Hain talli kassini ja kaivoi sieltä lämmintä kaakaota. Join kaakaon rauhassa taukohuoneessa. Onneksi oli pakannut eväät mukaan. Nälkä kurni mahassa ja oli ihanaa syödä eväsleipä ja piparit lämpimä kaakaon kanssa. -Täällähän herkutellaan ihan olan takaa., Jippu sanoi virnistellen astuessaan taukohuoneeseen. -Miten teillä meni muuten tänään? -Ihan super hyvin. Se oli kun eri hevonen., Vastasin silmät loistaen. -Hyvä. Oppii meijänkin Benji vähän tapoja., Tämä vastasi ja häipyi jo hiukset hulmuten ovesta. Hymyillen söin evääni loppuun ennen kuin kiiruhdin jo kotia kohti.
|
|
Judy
Uusi tyyppi
Posts: 17
|
Post by Judy on Nov 29, 2023 18:15:39 GMT
Ruusuilla tanssimista Lauantai 29.11.2023
Ei herranjestas mitä oikein olin mennyt tekemään… Ajatukset lentelivät sinne tänne kun kiiruhdin tallikäytävällä. Olin ilmoittanut minut ja Benjin maastoretkelle mukaan, ennen kuin tajuntaani iski se, etten ollut ratsastanut ruunalla vielä kertaakaan. Nappasin satulan telineeltä ja kiiruhdin jo ajatuksissani ulos varustehuoneesta. -Noniin kokeillaas tänään sitten vähän ratsastamista., Puhelin heinää mutustelevalle Benjille. Varustaminen sujui yllättävän hyvin verrattuna siihen miten ruuna kaikessa muussa käyttäytyi. Ehdin jo huokaista helpotuksesta kunnes suitset muodostuivat ongelmaksi. -Benji yritä nyt vähän edes., Tuhisin ruunalle kun se taas nosti päänsä ylös ja painoi suunsa kiinni. Monen monen kuukauden jälkeen, jälleen asetin ratsastuskypärän päähäni. Nappasin kirjavan mukaan ja suuntasimme kentälle.
Asetin jalkani jalustimeen ja ponnistin itseni satulaan. Olipa ihanaa olla taas satulassa. Ruuna steppasi paikoillaan pureskellen kuolainta, mutten välittänyt siitä. Tärkeintä oli, että istuin taas satulassa. Varovasti hoputin Benjin liikkeelle ja se lähti kävelemään reippaasti. Nautin täysin sen keinuvista askelista. Pitkän kävelyn jälkeen kokosin ohjat ja nostin ravin. Benjin korvat kääntyivät eteenpäin ja se nosti reippaan ravin. Kevensin sen lennokasta ravia mahdollisimman rauhallisesti, jotta saisin sen hieman kevennyksellä hidastamaan. taivuttelin ruuna volteilla ja ympyröillä, kaarilla ja urilla. Yllätyin miten hyvin Benji oli ratsastattevissa. Se teki hyvin kaikki mitä pyysin siltä. Kehui sitä jatkuvasti niin hienosti se veti.
Päätin kokeilla vielä laukkaa. Ratsastin ensin voltin päätyyn ja valmistelin laukannoston. Kulmassa annoin kevyet laukka avut ja Benji lennähti laukkaan parin pukin kautta. Pukit olivat vain pieniä riemu pukkeja ja nauroin vain Benjille. Miten kauan siitä olikaan kun viimeksi olin laukannut. Nauroin vaan tulenpunaiset hiukset hulmuten ennen kuin hidastin Benjin raviin. Kokeilin laukkaa vielä toiseenkin kierrokseen ja vauhtia lukuunottamatta se sujui mallikkaasti. Loppuun otin vielä siirtymisiä ravista käyntiin ja pysähdyksiin käyttäen pelkää istuntaa. Miten mahtavalta se tuntuikaan kun loppuraveissa Benji ravasi täysin rentona ja pehmeänä. Olin yllättynyt siitä miten hyvä se oli ollut ratsastettavissa siihen nähden miten vaikea se oli mm taluttaa. Nousin alas satulasta varpaat ja sormet jäässä päättäen tehdä loppukäynnit maastakäsin. Benji käveli pitkin askelin vieressäni ja taputin sen kaulaa onnellisena. Ehkä pärjäisimme maastossa muiden matkassa.
|
|