15.03.2024Jotenkin siinä oli nyt käynyt niin, että istuin perjantai-iltana kylän kämäisessä kuppilassa siiderilasi naaman edessä ja pöydän toisella puolella oluttaan hörppivä Jesse. Oli kieltämättä vähän kiusallista.
Kaikkihan oli lähtenyt siitä, että olin tekemässä iltatallia, kun paikalle oli ensin kipittänyt Jessen pikkutyttö Sallia moikkaamaan ja pian perässä tulikin Jesse sekä joku vanhempi nainen, joka osottautui miehen äidiksi, Ritva Aroksi.
Vanhempi rouva puhua papatti kuinka oli kivaa olla pitkästä aikaa taas Vaahterapolussa ja kuinka hyvältä paikka näytti monen vuoden tauon jälkeen. Jostain kumman syystä naisen puheenaihe oli vaihtunut nopeasti viikonloppusuunnitelmiin ja kun olin mennyt möläyttämään, ettei mulla ollut mitään niin sehän oli keksinyt, että mun pitäisi lähteä Jessen kanssa vaikka lasilliselle tai kahdelle. Hän kyllä pärjäisi Sofian kanssa.
"Pääsisi tuo Jessekin vähän tuulettumaan! Ei aina vaan istu kotonaan sydänsuruissaan!" Ritva Aro oli selitellyt päätöstään Jessen mutistessa jotain poikkipuolista sen selän takana.
Olin niin hämmentynyt koko tilanteesta sekä siitä, ettei tuollainen aikuinen mies osannut sanoa äidilleen vastaan etten saanut suustani ulos muuta kuin
"Voisihan se olla ihan kivaakin. En ole itsekään päässyt hetkeen mihinkään kun oon ollut niin kiinni tässä tallissa...""No, mutta sehän on sillä sovittu!" Ritva Aro oli ilahtunut aivan silminnähden, Jessen hieroskellessa naamaansa tuskastuneen näköisenä.
"Joo!" olin vain ähkäissyt ja vilkaissut miestä kulmat kurtussa. Jesse sai vaihdettua äitinsä huomion Sofiaan ja mutisi sitten mulle pahoittelunsa.
"Anteeksi, äiti on vähän..."
"Heh", olin vain tuhahtanut huvittuneena. Ritva Aro vaikutti Isolta Persoonalta.
"Ei meidän mikään pakko ole lähteä yhtään mihinkään", Jesse oli kuiskannut.
Ritva oli huomannut supinamme ja tivasi, mitä me kuiskuteltiin ja mä sain uskottavimman aspahymyn taiottua kasvoilleni.
"Sovittiin että nähdään kymmenen jälkeen siinä baarin edessä", olin ilmoittanut, koska kyllä mä oikeasti olin pienen irtioton tarpeessa.
Jesse oli katsonut mua kummissaan, mä vilkaissut sitä huvittuneena ja muistuttanut miestä, että kymmeneltä treffit baarin edessä.
Eihän ne nyt todellakaan mitkään treffit olleet, mutta kyllä mä vähän tarkemmin katsoin, mitä päälleni pistin ja meikkiäkin laitoin enemmänkin kuin pelkkää ripsaria.
Jessekin oli pukeutunut vähän parempiin vaatteisiin enkä voinut mitään sille, että vähän oli pakko tarkastella tuota yleensä nuhjuisiin tallikamppeisiin pukeutunutta miestä vähän paremmin. Ei huono. Kai?
Herrasmiehenä se myös tarjosi ensimmäiset juomat ja varoitteli, että hänen äitinsä varmaan kuvitteli meidän olevan oikeasti treffeillä.
"Antaa luulla", kohautin harteitani. Kai aikuinen mies sai treffeillä käydä? Siis jos nämä olisi edes sellaiset olleet. Olisinhan mä voinut vaikka Jeritan kutsua meidän seuraan alleviivatakseni kaikille, ettei nyt todellakaan oltu treffeillä.
Jesse naurahti, pudisteli päätään ja mutisi jotain kuinka en vielä tuntenut hänen äitiään. Kuulema ehtisin paeta vielä.
Eipä siinä mitään. Siinä me istuttiin ja yritettiin keksiä jotain jutunjuurta. Hevosista onneksi lähti juttua, mutta kun ne kuviot oli käyty läpi, tuli hetkittäin vähän kiusallisia hiljaisuuskohtauksia.
Tyhjien juomalasien kerääntyessä meidän eteen, alkoi mua vähän kiinnostamaan Jesse sekä sen elämä vähän enemmänkin. Eihän asia mulle millään lailla kuulunut, mutta kiinnosti silti.
"Joten... Sydänsuruja", totesin siemaistessani lonkeroa.
Jesse tuhahti vähän haikean näköisenä, muttei sanonut mitään. Aha, arka aihe?
"Senkö takia sä tänne muutit? Eron siis?" jatkoin kuitenkin uteluani.
"Ei... Tänne muuton takia se ero tuli", mies kertoi lopulta vihreiden silmien katse hakeutuessa baariväestä muhun.
"Ahaa... Sä halusit muuttaa, toinen ei?" nyökyttelin mukamas niin kuin tietäisin jostain jotain.
"Niin siinä kävi", Jesse hymyili - ei paljoa, mutta hymyili kuitenkin. Katsoin toista sellaisella "otan osaa tai jotain"-ilmeellä, kävin hakemassa meille lisää juotavaa vaikka mies oli luvannut maksaa tämän illan.
Palatessani takaisin, iskin uuden oluttuopin toisen eteen ja istahdin alas.
"Ei millään pahalla, mutta kukaan täysjärkinen tänne ei muuta", yritin keventää tilannetta. Jesse tyrskähti ja pudisti päätän.
"Niin, minähän olen tosiaan paluumuuttaja", se virnisti, mikä sai mut vähän nolostumaan. Olin jo ihan unohtanut, että mies tosiaan oli asunut Vaahterapolun tiluksilla aikaisemmin. Silloin kun mä en edes tiennyt koko tallin tai Vientareen olemassaolosta.
"Jep, ei täysijärkinen", hymyilin. Jessekin hymyili. Ehkä se oli pieni hiprakka, kun hetken mietin, että miehen hymy oli liiankin valloittava.
Äkkiä jotain muuta mietittävää kuin vastapäätä istuvan miehen hymy tai silmät.
"Että sinänsä ymmärrän Sofian äitiä... Ettei tänne halunnut muuttaa", sopersin. "Mut harmi se ero tietenkin..."
Jesse kurtisti kulmiaan.
"Ei me Sofian äidin kanssa missään vaiheessa olla yhdessä oltu", mies kertoi tuijotellen oluttuoppiaan. "Se oli semmonen muutaman kerran juttu vain."
Yritin jotenkin saada palasia loksahtelemaan yhteen pääni sisällä. Mä olin nimittäin ollut koko ajan siinä uskossa, että Jesse oli eronnut Sofian äidin kanssa. En kyllä tiedä miksi, mutta...
"Aivan, eli et eronnut Sofian äidistä vaan jostain muusta", päättelin kuin olisin ollut mikäkin Einstein.
Jesse näytti taas vähän haikean surulliselta ohikiitävän hetken, skarppasi sitten ja mutisi, ettei halunnut miettiä sitä nyt.
"Eikö sitä aina sanota, että laastari auttaa tämmösissä?" hihkaisin mukamas tsemppaavasti, kunnes tajusin että nyt saattoi kuulostaa siltä että mä voisin olla se laastari. "Täällä kyllä tämä tarjonta on vähän onnetonta."
Jesse pudisti päätään: "Ehkä olen jo liian vanha sellaisiin laastareihin. Enkä jaksaisi sellaista nyt muutenkaan, ehkä liian tuore haava vielä."
Jotain se mutisi, ettei sen auton nostattama pölypilvikään varmaan ollut vielä laskeutunut Auburnin pihamaalle takaisin.
"Noo, sitten kun jaksaa taas", hymyilin. "Etkä sä kai mikään vanha oo.."
Ei mulla kyllä ollut hajuakaan, minkä ikäinen se oli. Vanhempi ku minä, se oli varmaa, mutta...
Pieni känni-ilta oli tullut kyllä tarpeeseen. Mulla oli ollut Jessen kanssa tosi kivaa!
Seuraavana aamuna ei ollut niin kivaa. Vähän meinasi krapula olla, eiliset meikit pitkin poskia ja tukka pystyssä mä taapersin kohti kotia toivoen, ettei aamutallia tekemässä oleva Lea tulisi vastaan pihalla tai missään muuallakaan. Loisti jo kauas, että nyt oli Jippu Helmiaholla Walk of Shame käynnissä.
Olisinhan mä voinut taksinkin soittaa, mutta jossain krapulalaskuhumala-kiukuissani olin päättänyt kävellä kotiin heti sen jälkeen kun olin vaatteet saanut päälleni riivittyä.
Eihän sieltä
Tuukan luota ollut meille kuin pari kilometriä.
En tiedä miten mä sinne taas olin eksynyt.... Kai se oli taas niitä fiksuja känni-ideoita, kun valomerkin jälkeen hoipertelet taksiin etkä halunnut nukkua yksin.
Pitäisi varmaan hankkia kissa tai koira, jonka voisi öiksi ottaa kainaloon niin jäisi noiden miesten perään haihattelut. Ehkä.